Olen elänyt tyhjän näytön syndroomaa. Mieli on halunnut kirjoittaa, mutta sormet eivät ole totelleet. Tätä on jatkunut vuosikausia. Näin uuden vuoden ja uusien tavoitteiden kynnyksellä kaivelin koneeni ja löysin Blogger-tililleni. Otsikoin tämän kirjoituksen Kirjoita edes vähän. Ihan sama kaava, kuinka olen saanut taas liikunnan elämääni periaatteella liiku edes vähän. Jospa se sama toimisi nyt myös kirjoittamiseen. Kirjoittaminen ajatuksena on vain niin siistiä, miun elämä on aika siistiä ja haluaisin sitä dokumentoida. Kaikkein siisteintä on, kun löytää vanhoja kirjoituksia ja pääsee elämään silloin joskus elettyjä hetkiä. Miksi en siis kirjoittaisi, edes vähän, joka päivä.